Vineta

VINETA JÄIDEN PURISTUKSISSA

Vuoden 1918 alussa oli tilanne Suomessa lähes sekasortoinen. Maassa vallitsi kansalaissota. Pohjoismaat, sekä muutkin Euroopan maat olivat alkaneet evakuoimaan kansalaisiaan pois levottomasta maasta. Pohjoismaat, lähinnä ruotsalaiset, olivat kehoittaneet kansalaisiaan kokoontumaan Poriin, josta oli järjestetty jatkoyhteys Mäntyluodon kautta Tukholmaan.

Ruotsalaisten pelastusretkikunta, niinsanottu ”Suomi-retkikunta”, johon kuuluivat Svea-yhtiön uudet matkustajahöyrylaivat Heimdall ja Vineta, sekä jäänmurtaja Isbrytaren olivat tehneet tammi- ja helmikuun aikana jo kaksi Mäntyluodon matkaa. Nyt, helmikuun 25. päivä, oli saattue jälleen höyryämässä kohti Mäntyluotoa. Laivojen ruumissa oli pääasiassa Ruotsin punaisen ristin avustustarvikkeita Suomen vähäosaille kansalaisille Poriin ja Turkuun. Laivoilla oli myös 60 matkustajaa; punaisen ristin edustajia, kotiin palaavia venäläisiä sekä hallitusten edustajia pohjoimaista ja Hollannista.

Jäätilanne Mäntyluotoa lähestyttäessä paheni yhteenpakkautuneeksi ajojääksi. Heimdall juuttui jäihin ja jäänmurtaja siirtyi saattueen kärjestä irroittamaan sitä. Vineta jatkoi matkaa, mutta oli päivänselvää että jonkin ajan kuluttua myös se juuttui jäihin. Jäänmurtaja palasi takaisin Vinetan luokse, mutta juuttui lopuksi myös itse jäävallien puristuksiin.

Vinetan tilanne muodostui varsin pian uhkaavaksi. Jääkenttä alkoi painaa laivan kylkiä vasten ja laiva sai kallistuman styyrpuurin puolelle puolenyön aikaan. Konehuoneen ikkunaventtiilit, jotka olivat lähellä vesirajaa jäivät veden alle ja antoivat periksi. Vettä alkoi tulvia konehuoneeseen.

Kapteeni antoi käskyn matkustajien ja henkilökohtaisten tavaroiden evakuoimiseksi jäänmurtajalle, joka oli päässyt irti jäistä. Murtaja ajettiin laivan kylkeen ja siirtyminen sujui joutuisasti ilman paniikkia.

Miehistö teki kuumeisesti töitä saadakseen vuodot tukittua. Jonkin ajan kuluttua rikkoutuivat myös paapuurin venttiilit. Alusta yritettiin suoristaa pumppaamalla sivutankkeihin vettä, mutta se ei auttanut. Jäänmurtaja yritti myös vetää Vinetaa pois jäiden puristuksista, mutta turhaan. Vuodot saatiin kuitenkin tilapäisesti tukittua ja miehistö saattoi huokaista helpotuksesta. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen. Jäät olivat murjoneet vedenpinnan alapuolella olevia kylkilevyjä ja isoja vuotoja ilmaantui peräosan tiloihin. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Jäänmurtaja siirtyi uudestaan Vinetan kyljelle ja laivan tyhjentäminen tavaroista ja proviantista aloitettiin.

Yöllä suoritettiin tarkastus laivan sisätiloissa ja havaittiin, että vesi oli noussut konehuoneessa sylinterikannen tasalle, peräruuma oli myös vedenvallassa. Styyrpuurin hytit ja peräsalonki olivat puolillaan vettä. Pelastustyön jatkaminen oli vaarallista ja kapteeni määräsi kaikkien siirtymään jäänmurtajalle.

Aamun valjetessa, 26. helmikuuta, nähtiin Vineta lohduton asema. Jäät olivat painaneet laivan enemmän styrpuurin puolelle ja jäälohkareet olivat jo kiivenneet laivan kannelle. Aamupäivän aikana Vineta kallistui enemmän ja perä alkoi vajota. Lopulta laiva oli vajonnut niin, että keula sojotti pystyssä kohti pilvistä taivasta. Sitten keula kallistui eteenpäin ja vajosi näkymättömiin jäihin. Jäät peittivät syntyneen avannon nopeasti ja ainoastaan hieman mastonosia kellui jäiden seassa.

Jäänmurtaja meni auttamaan Heimdallin irti jäistä ja kaksi laivaa ottivat suunnan Säpin edustalle josta saatiin luotsi laivaan. Mäntyluodon satamaan tuo epäonninen saattue kiinnittyi illalla kello 20.30. Paluumatkalle laivat lähtivät pari päivää myöhemmin mukanaan 406 matkustajaa. Uusia saattueita ei Mäntyluotoon enää lähetetty.

Seppo Salonen 14.6.2000