Vahterpää

Olet tässä Etusivu  > Laiva  > -noin (50 m - 1 km) >  Vahterpää

Kansanhuoltoministeriö osti vuonna 1948 liittoutuneiden ylijäämävarastosta 5 kpl puurunkoisia, Yhdysvalloissa rakennettuja uppoamaltaan 260 tonnin B.Y.M.S.-tyyppisiä rannikkoraivaajia (British Yard Mine Sweeper). Alukset oli rakennettu 1941-42 alun perin lyhytaikaisiksi sota-aluksiksi. Alusten pituus oli 42 metriä ja leveys 7,6 metriä, niissä oli 2 x 500 hv moottorit. Aluksi niitä käytettiin ylioppilaiden asuntoloina Helsingin Pohjoisrannassa.
Myöhemmin syksyllä 1948 ja alkuvuodesta 1951 Merivoimat osti neljä alusta miinanraivauksen tarkistusraivauksiin. Ostetut alukset olivat B.Y.M.S. 2032, B.Y.M.S. 2044, B.Y.M.S. 2049 ja B.Y.M.S. 2047 ja ne saivat suomalaiset nimet Vahterpää, Purunpää, Katanpää ja Tammenpää ja niitä alettiin kutsua nimellä ”puupäät”. Alukset oli varustettu kosketus- ja heräteraivauskalustolla.
Raivaustoiminnan päätyttyä ”puupäät” siirrettiin 1950-luvulla merikoulutuskäyttöön tykkiveneiden korvikkeina. Huonokuntoisina ne saivat hylkäystuomion vuosina 1958-59 ja myytiin lopuksi romuna yksityisille.
Yhden aluksista ostivat helluntailaiset lähetyslaivaksi ja se sai nimen Ebeneser. Hanke oli Helluntaiherätyksen projekti. Kyseessä oli B.Y.M.S. 2173, jonka vesillelasku tapahtui 1.5.1943 Chicagossa ja joka vuokrattiin Iso-Britannialle. Saalem-seurakunnan jäsen Toimi Yrjölä osti sen rungon vuonna 1953 Hollmingin telakalta Raumalla. Hänen poikansa Toivo Yrjölä kertoo olleensa itse talkoissa, kun alus varustettiin lähetyslaiva Ebeneseriksi. Laiva lähti Suomesta 10.8.1955 eikä palannut enää takaisin.
Vahterpää on lopullisen romutuksen seurauksena palanut noin vuonna 1961 ja on uponnut Haverön koillispuolelle, lähelle Tammenpään hylkyä.
Markku A. Lindholm: ”Rungon konstruktio oli aika edistyksellinen. Kaaret olivat valmistettu ”liimapalkkimenetelmällä” muotoonsa, muistaakseni neljästä lankusta. Laudotus oli kaksinkertainen. Sisämäinen laudotus oli ns. vinolaudotus 45 asteen kulmassa pituussuuntaan nähden ehkä tuuman vahvuista lautaa. Ulkolankutus oli ehkä kahdenttuman oregonmähtyä ja näiden lankutusten välissä oli pressukangas. Sisäpuolinen vinolankutus oli sisältäpäin naulattu ulkolankutukseen ruostumattomilla rihlanouloilla, jotka tunnistaa kannassa olevasta ankkurikuviosta eikä siihen ota kiinni magneetti. Näitä nauloja pikkupoikana keräilin snorkkelisukelluksella satoja uusiokäyttöön. Pituusjäykkyyden aikaansaamiseksi kaarien ja laudotuksen väliin oli asennettu kuparilaattavyötteet ristikkorakenteeksi. Kuparivyötteet toimitettiin teollisuuden raaka-aineeksi metallivalimoon. Vyötteet oli kiinnitetty sisälaidotukseen pallokantaisilla, kuparisilla puuruuveilla. Välilaipiot olivat myös tehty kaksinkertaisella vinolaudotuksella ja välissä oli pressukangas.”


Tekstin laatija Jukka Saari, Markku A. Lindholm

Lähdeluokittelu: -noin (50 m - 1 km), Laiva
Tyyppi: miinanraivaaja
Uponnut: n.1961
Sijainti: Turku, Airisto, Haverö


Lähdetiedot:
  • Navis Fennica osa 3, toimittanut Erkki Riimala, WSOY Porvoo 1994, s.264
  • Suomen laivasto 1918-1968 osa 2, Meriupseeriyhdistys, Otava 1968, s.377, 421
  • Leijonalippu merellä, toimittanut Visa Auvinen, Etelä-Suomen Kustannus Oy 1980, s.118
  • Markku A. Lindholm haastattelut
  • Toivo Yrjölän palaute

HYLKYTIEDOT

Koordinaatit 60° 14.860' N , 22° 05.350' E WGS84

Paikannustarkkuus: -noin (50 m - 1 km)
Materiaali
Tyyppi miinanraivaaja
Kotipaikka Turku
Uppoamisaika n.1961
Uppoamispaikka Turku, Airisto, Haverö
Uppoamispaikka , ,


Pohjan laatu Hiekka

Muuta Alus on romutuksen seurauksena palanut noin vuonna 1961. Samassa kohdassa on myös miinalaiva Tammenpään palaneet jäännökset.

Laatijat Markku A. Lindholm




MEDIA


KOHTEEN IHANNEOLOSUHTEET JA SÄÄENNUSTEET

Kerro millaisella kelillä kohteella kannattaa sukeltaa?



Auta sukellusretken suunnittelua jakamalla omat tuuliolosuhteita koskevat suosituksesi


Ennuste Ilmatieteen laitos