Neptun

Merikarvian karussa ja kivikkoisessa ulkosaaristossa Porista pohjoiseen pieni 18-metrinen moottorialus Neptun kynti navakassa tuulessa ja kohtalaisessa merenkäynnissä kohti etelää. Stettinissä Saksassa vuonna 1922 rakennettu laiva kallisteli sivuvastaisessa ja pystysuoran keulan halkaisemien aaltojen pärskeet iskivät välillä aluksen perässä olevan ohjaushytin pieniin ikkunoihin. Laivuri Niemelä tunsi ruorissa kuinka aallot pyrkivät kääntämään keulaa vasemmalle ja hän kampesi vastaan. Jalkojen alla pienessä konehuoneessa 50 hevosvoimainen kone pyöritti kolmilapaista potkuria väsymättä ja alus pysyi suunnassaan. Niemelä saattoi jälleen löysätä otettaan ruorissa.

Merikarvialla laivan ruumaan ja kannelle oli päivän aikana lastattu 80 m3 koivuhalkoja ja lopulta alus oli ollut valmis lähtemään kohti Reposaarta.

Neptun suuntasi Ouran eteläpuolitse lounaaseen ja edelleen etelään pitkin vanhaa sisäväylää kohti kaukana häämöttävää Gummandooraa. Reitillä oli yksi vaarallinen matalikkoalue, Mahan matalat, mutta saariston asukkaana ja reitin moneen kertaan ajaneena nuori laivuri osasi varoa matalaa.

Illalla puoli seitsemän aikaan, kun Neptun oli matalikon lähettyvillä, laivuri tunsi kuinka ruori yllättäen meni tunnottomaksi. Hän pyöritti ruoria villisti puolelta toisella, mutta peräsin ei vastannut liikkeisiin. – Ruorivaijeri oli katkennut tai irronnut! Alus alkoi ajautua tuulen mukana kohti lähellä pärskyvää matalikkoa. Hän huusi kansimiehen laskemaan ankkurin. Ankkuri kolahti kivipohjaan ja poukki kiviä pitkin saamatta otetta pohjasta. Niemelä yritti koneella kevittää painetta ankkuria vasten, mutta turhaan.

Alus jysähti kalliolle ja hetken kuluttua kova aallokko nosti laivan keulan osittain sen päälle. Neptunin runko hakkautui kivikkoa vasten. Sitten eräs isompi aalto kallisti laivaa rajusti oikealle kyljelle jolloin suuri osa kansilasti liukui mereen. Minuutit kuluivat ennenkuin alus oikeni jälleen. Miehet tajusivat, ettei laivan hyväksi voinut enää tehdä mitään. Tärkeintä oli pelastaa oma henki. Neptunin perässä ollut pieni soutuvene vedettiin laivan viereen ja he siirtyivät siihen. Mukaansa he saivat vain hieman vaatteita.

Sen jälkeen alus kallistui lisää oikealle, loput kansilastista liukui veteen ja alus täyttyi vedellä. Miehet soutivat kohti lähellä olevaa Pooskerin saarta ja näkivät että Neptun oli uponnut miltei kokonaan, vain keula oli pinnalla.

Myöhemmin kova merenkäynti rikkoi aluksen kyljet, loputkin ruumassa olleesta lastista karkasi ja keula painui pohjaan. Paikalliset kalastajat keräsivät suurimman osan haloista, joten onneksi vain pieni osa lastista menetettiin.

Hylky löydettiin 80-luvun alkupuolella laivuri Niemelän kertoman perusteella. Laivan jäännökset sijaitsevat tuon kohtalokkaan karikon juurella. Laivasta ei ole juuri muuta jäljellä kuin ehjä keulapiikki, josta ankkurikettinki johtaa ulos merelle päin muutaman kymmenen metrin matkan. Kettingin pää lepää kivien välissä, ankkuri on hävinnyt.