Lapurin hylky

Löytöpaikalla on ollut vanha viikinkien idänretkillä käyttämä satama, jossa paikalliset uiskotkaan eivät olleet vieraita. Limisaumainen tammihylky on Siikasaaren ja Lapurin saaren välissä matalassa vedessä ja näin ollen alttiina kulutukselle. Juuri materiaali varmistaa aluksen ruotsalaisperäiseksi; uiskoissa käytettiin mäntyä. Hylystä on löytynyt mm. reiniläistä alkuperää oleva saviruukku, hiomakivi, kankaanpala, metallifragmentteja sekä viikinkilaivoille tyypilliset keularanka ja y-muotoinen pohjatukki.

Aluksen pituus on ollut n. 13 metriä, leveys n. 2,4 metriä ja syväys n. 65-70 cm. Siinä on ollut kuusi airoparia, ja se on ollut jokipurjehdukseenkin sopiva ja erittäin kantava alus. Purjepinta-ala on ollut noin 36 neliötä. Merihistorian toimiston järjestämät sukellusleirit hylyllä on miehitetty urheilusukeltajilla. Aluslöytö, jonka tutkimukset jatkuvat edelleen, on yksi seitsemästä arvokkaimmasta tutkimuskohteesta. Hylky rauhoitettu kulttuuriperintökohde ja muinaismuistolain mukaan sitä ei saa muuttaa tai vahingoittaa. 1980-luvun puolivälissä hylyllä tehtiin ilkivaltaa, jossa yhteydessä kolmasosa hylyn puutavarasta katosi.

Joukko asianharrastajia Mustasaaren seudulta ja Vaasasta on rakentanut hylystä mahdollisimman mittatarkan kopion ja aikoo suorittaa sillä purjehduksen pitkin viikinkien idäntietä aina Kaspianmerelle saakka. Lähes vastaavanlaiseen alukseen on mahdollista tutustua Saksassa, jossa Schlei-joesta on nostettu v. 1066 uponnut 16-metrinen laiva. Sen nostohankkeeseen kului kaiken kaikkiaan 5,4 miljoonaa DMK. Tämä ns. Roskilde 3 on kauppa-alus myöhemmältä viikinkiajalta, ja sen pituuden suhde leveyteen on 1:4,2, kun Lapurin hylyn vastaava suhde on 1:6. Roskilden hylkyjen tiedetään olleen väyläesteinä. Tähän viittaa myös Lapurin hylkyä peittänyt suuri kivilasti.