Ladoga

Alunperin panssarifregatti Minin-nimiseksi suunniteltu ja rakennettu alus oli 600 hv:n koneella varustettu raskaasti panssaroitu tornialus. Siinä oli 152-178 mm:n panssarointi ja kaksi 229 mm:n tykkitornia ym. aseistusta sekä kolme raakatakiloitua mastoa ja kokkapuu. Aluksen uppouma oli tällöin 5 740 tonnia. 98 metriä pitkä ja 16 metriä leveä alus oli tarkoitus laskea vesille 1867, mutta muista vastaavantyyppisistä aluksista saatujen huonojen kokemusten vuoksi haluttiin Rusalkan yhteydessä kuvattujen mullistusten pyörteissä rakenteita purkaa ja tehdä muutoksia.

Lopulta se kyettiin laskemaan vesille vuonna 1878 5 940 tonnisena, neljällä 203 mm:n, kahdellatoista 152 mm:n, neljällä 87 mm:n , kahdella 64 mm:n, kahdella 47 mm:n tykillä ja neljällä 47 mm:n revolveritykillä varustettuna.Tällöin siinä oli 900 hv:n kone, joka suoriutui 14,5 solmun nopeudesta. Minin purjehti laajalti maailman merillä kunnes vuonna 1892 suoritti viimeisen ulkomaanpurjehduksensa ja siitä lähtien pysyi Itämerellä. Tykistöä vähennettiin, kone vaihdettiin ja aluksesta tehtiin tykistökoululaiva.

Yhä ensimmäisen luokan risteilijöihin lukeutuva Minin siirtyi perusteellisten muutosten jälkeen miinanlaskijoiden luokkaan maaliskuussa 1909, jolloin se sai nimekseen Ladoga. Tykistönä sillä oli enää neljä 47 mm:n tykkiä, mutta miinaruumien puolesta se oli luokkansa suurin. Ruumiin mahtui 1000 miinaa.

Ensimmäisessä maailmansodassa se osallistui Suomenlahden poikki kulkevan keskusmiinakentän laskuun menestyksellisesti. Laivan viimeiseksi jäänyt miinanlasku tapahtui 1915. Se oli palaamassa tukikohtaansa Öröseen, kun saksalaiseen sukellusveneosastoon kuulunut UC-4 upotti Ladogan miinoillaan melkein linnakkeen rantaan. Ladogan ei haluttu antaa upota väylälle vaan sitä hinattiin ulommaksi kun se lopulta upposi keskelle väylää, kuitenkin 50 m:n syvyyteen. (Aluksen merkityksellisestä osuudesta Venäjän laivaston osana voi lukea tarkemmin mm. maailman suurimmat sotalaivat esittelevästä teoksesta Ensyclopedia of War Ships.)

Heti sodan jälkeen hiittisläiset ammattisukeltajat nostivat laivasta kaksi tykkiä pirtukuningas Algot Niskalle, mutta pian sen jälkeen paikka unohtui ja löytyi uudelleen vasta 70-luvulla Marlin Clubin toimesta. Klubi järjesti hylyllä kesäleirejä ja myöhemmin se on ollut laivaston Raivaajasukeltajakurssien koulutuskohde. Sukelluslupa hylkyyn on anottava Sotamuseolta.

Aluksen lähellä vasemmalla puolella on pieni höyryparkassi.