Ladoga
Alunperin panssarifregatti Minin-nimiseksi suunniteltu ja rakennettu alus oli 600 hv:n koneella varustettu raskaasti panssaroitu tornialus. Siinä oli 152-178 mm:n panssarointi ja kaksi 229 mm:n tykkitornia ym. aseistusta sekä kolme raakatakiloitua mastoa ja kokkapuu. Aluksen uppouma oli tällöin 5 740 tonnia. 98 metriä pitkä ja 16 metriä leveä alus oli tarkoitus laskea vesille 1867, mutta muista vastaavantyyppisistä aluksista saatujen huonojen kokemusten vuoksi haluttiin Rusalkan yhteydessä kuvattujen mullistusten pyörteissä rakenteita purkaa ja tehdä muutoksia.
Lopulta se kyettiin laskemaan vesille vuonna 1878 5 940 tonnisena, neljällä 203 mm:n, kahdellatoista 152 mm:n, neljällä 87 mm:n , kahdella 64 mm:n, kahdella 47 mm:n tykillä ja neljällä 47 mm:n revolveritykillä varustettuna.Tällöin siinä oli 900 hv:n kone, joka suoriutui 14,5 solmun nopeudesta. Minin purjehti laajalti maailman merillä kunnes vuonna 1892 suoritti viimeisen ulkomaanpurjehduksensa ja siitä lähtien pysyi Itämerellä. Tykistöä vähennettiin, kone vaihdettiin ja aluksesta tehtiin tykistökoululaiva.
Yhä ensimmäisen luokan risteilijöihin lukeutuva Minin siirtyi perusteellisten muutosten jälkeen miinanlaskijoiden luokkaan maaliskuussa 1909, jolloin se sai nimekseen Ladoga. Tykistönä sillä oli enää neljä 47 mm:n tykkiä, mutta miinaruumien puolesta se oli luokkansa suurin. Ruumiin mahtui 1000 miinaa.
Ensimmäisessä maailmansodassa se osallistui Suomenlahden poikki kulkevan keskusmiinakentän laskuun menestyksellisesti. Laivan viimeiseksi jäänyt miinanlasku tapahtui 1915. Se oli palaamassa tukikohtaansa Öröseen, kun saksalaiseen sukellusveneosastoon kuulunut UC-4 upotti Ladogan miinoillaan melkein linnakkeen rantaan. Ladogan ei haluttu antaa upota väylälle vaan sitä hinattiin ulommaksi kun se lopulta upposi keskelle väylää, kuitenkin 50 m:n syvyyteen. (Aluksen merkityksellisestä osuudesta Venäjän laivaston osana voi lukea tarkemmin mm. maailman suurimmat sotalaivat esittelevästä teoksesta Ensyclopedia of War Ships.)
Heti sodan jälkeen hiittisläiset ammattisukeltajat nostivat laivasta kaksi tykkiä pirtukuningas Algot Niskalle, mutta pian sen jälkeen paikka unohtui ja löytyi uudelleen vasta 70-luvulla Marlin Clubin toimesta. Klubi järjesti hylyllä kesäleirejä ja myöhemmin se on ollut laivaston Raivaajasukeltajakurssien koulutuskohde. Sukelluslupa hylkyyn on anottava Sotamuseolta.
Aluksen lähellä vasemmalla puolella on pieni höyryparkassi.
Tekstin laatija Vaheri-Hyvärinen-Saari




Lähdeluokittelu: GPS (0-50 m), Laiva
Tyyppi: miinalaiva
Uponnut: 14.8.1915
Sijainti: Saaristomeri, Örö
Lähdetiedot:
- Hylkyjä Suomenlilla ja Saaristomerellä, Vaheri-Hyvärinen-Saari, Karisto 1996
- Suomalaisia aarrelaivoja, Eka Metsävuori, SUSL, SVUL:n paino 1986
- Rauhan meri, Eka Metsävuori, SUSL
- Kolme sukeltajaa Saaristomerellä, Tellervo Rouhiainen, KK kirjapaino, Helsinki 1978
- Baltic Assignment, British submarines in Russia 1914-1919, Michael Wilson, Butler & Tanner ltd, Lontoo 1985
- Jukka Sulkun hylkykortisto
HYLKYTIEDOT
Paikannustarkkuus: GPS (0-50 m)
Tyyppi miinalaiva
Kotipaikka Venäjä
Uppoamisaika 14.8.1915
Uppoamispaikka Saaristomeri, Örö
Uppoamispaikka Örö, Saaristomeri
Pituus 88,1 m
Asento kölillään
Minimisyvyys 13 m
Pohjan syvyys 41 m
Pohjan laatu muta
Laatijat Vaheri-Hyvärinen-Saari
MEDIA
Videot
Tekijä tai tekijät:Teemu Kerola
Ladoga was a Russian mine laying ship that hit a mine layed by German submarine in 1915. Diving there requires a permit from the Military Museum. It lies in 40m depth south of Turku. (NBA 1526). Julkaistu 13.7.2013
-
Puhdistusvälineet, 1993
Veli-Pekka Paatero
-
Kojetaulu, 1998
Veli-Pekka Paatero
- Jari Hyvärinen
- Stig Gustavsson 2008
KOHTEEN IHANNEOLOSUHTEET JA SÄÄENNUSTEET
Kerro millaisella kelillä kohteella kannattaa sukeltaa?
Auta sukellusretken suunnittelua jakamalla omat tuuliolosuhteita koskevat suosituksesi
Tykkien kohtalosta: tutkin asian perin pohjin kirjaani varten vuosina 1994 – 95; hankkeen tarkoitus oli myydä tykit salakuljettajille, mutta kahden sukeltajan turma muutti asian: toinen nousi pintaan hengettömänä eikä toisestakaan koskaan tervettä saatu.
Silloinen Puolustuslaitos, Sotalaitos, takavarikoi tykit; ne käytettiin loppuun vähän kerrassaan.
Toinen tykki oli asennettu VMV 17 -moottoritykkiveneeseen ja tuhoutui Koivistolla sen mukana kesällä -44 suurhyökkäyksen vilskeessä.
Toinen jo huonokuntoisempi tykki meni Asekouluun koulutusmateriaaliksi ja koulun silloisen johtajan kertoman mukaan se pilkottiin 70-luvun puolimaissa juuri Asekoulussa Kokkolassa.
Tykin jäännökset olivat pitkään Asekoulun isolla romukentällä Kokkolassa, missä nykyisin, en tiedä; todennäköisesti ne on korjattu pois ja menneet kierrätykseen muun romutetun asemetallin mukana.
Eli turha kysellä asiasta ainakaan Suomessa.
t. Kippari mailto:kippari@komentosilta.net http://www.komentosilta.net
Tykin kohtalosta: Merivoimien Sukeltajakurssi 37 työskenteli Ladogan oikeanpuoleisen kansitykin irroittamisen parissa kaksi viikkoa, nosti sen ja kuljetti Upinniemen varuskunnan konepajalle. Siellä tykki todettiin ampumavalmikksi (ladattu). Tämän jälkeen tykki palasi meren syliin tuntemattomaan paikkaan. Tykistä on valokuva, jonka voin toimittaa tänne, jos niin halutaan.
Ystävällisin terveisin, Jussi