Kultakaleeri

Olet tässä Etusivu  > Laiva  > GPS (0-50 m) >  Kultakaleeri

Venäjän kaleerilaivasto oli Flisön taistelun jälkeen hajaantuneena pitkin Suomen rannikkoa ja temmelsi vieläkin aika ajoin myös Ruotsin rannikolla. Eräs siellä vieraillut kaleeri oli matkalla takaisin Pietariin, kun se Emäsalon eteläkärjessä painui tuulessa Risskärin rantaan ja vajosi jonkin matkan päähän rannasta.

Mainitun venäläiskaleerin lastina piti olla mm. 14 tynnyriä kultaa. Tämä koostui laivaston palkkarahoista sekä ruotsalaisesta ryöstösaaliista. Vuonna 1722 kaksi venäläistä kaleeria yritti pelastaa Risskärin hylyn lastin, mutta syvyys lienee tuottanut vaikeuksia ja samaan aikaan Suomi oli jälleen siirtynyt ruotsalaisten haltuun, eli tsaarin kaleerit olivat vierailla vesillä.

Venäläisten hankkeesta sai vihiä epälukuinen joukko pelastajia ja yrityksiä lastin noston suhteen tehtiin pitkin 1720- ja 1730-lukuja. Englannista tuotettiin sukeltaja nimeltä Davis sekä sukelluskello vuonna 1736. Tällöin löytyi kirkonkello, jonkin verran hopeaa sekä runsaasti ”kupari- ja messinkiesineitä”. Etsijöiltä loppui kuitenkin raha ja työtä jatkettiin vasta 1920- luvun lopulla luvattomasti useiden vuosien ajan. Luultavasti koskaan ei saada tietää, mitä silloin nostettiin.

30-luvun ”tutkimuksissa” hylkyä purettiin armotta niin, että nykyään pohjassa on pystyssä enää laivan keulaosan kaaristoa entiseen vesirajaan saakka. Talteen saatiin sentään kokardeja, krenatöörinappeja, pronssinen madonnankuva sekä koripallon kokoisia tykinkuulia. Ne lienee tarkoitettu laivan 36-naulaiseen coursier-tykkiin. Samaa kaliiperia olivat myös muutamat shrapnellit. Yläpuoliset rakenteet ovat levällään pohjassa tai ne on nostettu pintaan ja hävitetty.

1960-luvulla paikalla järjestettiin leirejä ja hylky löydettiin uudelleen. Monenlaisen tavaran mukana oli mm. kookkaan mieshenkilön luurangon jäänteitä sekä yksi kultasormus, joka onkin pitävin syy hylyn lempinimelle. Tässä yhteydessä löydettiin myös yksi liitupiippu. Osa nostetuista tykinammuksista on nähtävänä Porvoon kaupunginmuseossa. Tällöin esitettiin myös epäilys siitä, ettei hylky olisikaan ”Kultakaleeri”, koska Davisin näkemiä messinkitykkejä ei hylyssä ollut. Helsinkiläinen sukellusseura Sukeltajat Ry inventoi tätä mäntypuista hylkyä kesän ja syksyn 1993 aikana. Muutamia pienemmän tykin shrapnelleja ja nikhakojen kuulia nostettiin erilaisen lasitavaran lisäksi.


Tekstin laatija Vaheri-Hyvärinen-Saari

Lähdeluokittelu: GPS (0-50 m), Laiva
Tyyppi: skampavoija
Uponnut: 1721
Sijainti: Porvoo, Risskär
Muut nimet: Risskärin kaleerihylky


Lähdetiedot:
  • Hylkyjä Suomenlilla ja Saaristomerellä, Vaheri-Hyvärinen-Saari, Karisto 1996
  • Suomalaisia aarrelaivoja, Eka Metsävuori, SUSL, SVUL:n paino 1986
  • Hiljaiset laivat, Raoul Johnsson, SUSL, SVUL:n paino 1988
  • Suomi kautta aikojen, eri kirjoittajia, Valitut Palat, Otava, Keuruu 1992
  • Erkki Metsävuoren henkilökohtaiset arkistot
  • Huvustadsbladet 5.6.-25.7.1935
  • Uusi Suomi 7.6.1935
  • Helsingin Sanomat 7.6.1935
  • Sukeltaja-lehti n:o 2/1994
  • Gustav III:s ryska krig, Gunnar Arteus, Militärhistoriska avd. vid Militärhögskolan, Pdrobus förlag, Västervik 1992
  • Välskärin kertomuksia, osat 1-6, Zakarias Topelius, WSOY, Porvoo 1974
  • Kultakaleeri, TV 2:n dokumentti vuodelta 1968, elokuu 1995

HYLKYTIEDOT

Koordinaatit 60° 12.108' N , 25° 35.520' E WGS84 (Geo link)

Paikannustarkkuus: GPS (0-50 m)
Materiaali
Tyyppi skampavoija
Kotipaikka Pietari
Uppoamisaika 1721
Uppoamispaikka Porvoo, Risskär
Uppoamispaikka ,




Laatijat Vaheri-Hyvärinen-Saari




MEDIA


KOHTEEN IHANNEOLOSUHTEET JA SÄÄENNUSTEET

Kerro millaisella kelillä kohteella kannattaa sukeltaa?



Auta sukellusretken suunnittelua jakamalla omat tuuliolosuhteita koskevat suosituksesi


Ennuste Ilmatieteen laitos

[Avaa ennuste]