Ilmarinen

Chrichton Vulcanin – sittemmin Wärtsilän telakalla – Turussa 1931 rakennettu 3900 tonnin Ilmarinen oli aikanaan huippumodernilla tekniikalla sekä neljällä järeällä 254 mm:n ja kahdeksalla 105 mm:n tykillä varustettu Suomen laivanrakennusteollisuuden ylpeys. Se oli tyypiltäään ns. rannikkopanssarilaiva eli se oli ketterä, mutta raskaasti aseistettu ja muistutti typistettyä taisteluristeilijää. Tällaisena tehopakkauksena kumpikin aluksista olisi keskinäisessä tykistötaistelussa vetänyt vertoja esimerkiksi Neuvostoliiton komeille risteilijöille Maxim Gorki ja Kirov.

Sodan alkuvaiheessa 93-metristä Ilmarista ja sen sisaralusta Väinämöistä oli käytetty venäläisten häirintään Hangon vuokra-alueella. Ilmarisen uppoamiseen johtaneen matkan tarkoituksena oli harhauttaa Neuvostoliiton sodanjohtoa Pohjatuuli-nimisen operaation (Nordvind) johtoaluksena. Aluksella oli mukana mm. laivaston silloinen komentaja kommodori E. Rahola sekä rannikkolaivaston päällikkö komentaja R. Göransson. Osastoon kuuluivat panssarilaivat Ilmarinen ja Väinämöinen sekä 15 muuta alusta. Valehyökkäyksen piti luoda vaikutelma, että Saarenmaa ja Hiidenmaa aiotaan vallata mereltä.

Operaatio epäonnistui kahdella tavalla: vihollinen ei havainnut muodostelmaa vaan sai siitä ensimmäiset tiedot vasta Ruotsin lehdistöltä ja Englannin ja Sveitsin radioilta. Toiseksi Ilmarisen suojaraivaimiin (paravaaneihin) tarttui ilmeisesti kaksi miinaa, jotka raahautessaan väänsivät paravaaneja ja ajautuivat aluksen alle. Miinoitteesta tiedettiin, mutta se oli paikannettu väärin ja osa laivasto-osastosta ajoi suoraa sen läpi sekä meno- että tulomatkalla. Ilmarisen mukana hukkui 271 miestä. VMV:t ehtivät pelastaa 132 henkeä.

Ilmarisen hylkyä oli etsitty useita vuosia. YLE:n toimittaja Jarmo Ratinen otti yhteyttä puolustusvoimien komentajaan, amiraali Klenbergiin ja pyysi apua hylyn löytämiseksi. Tarkoitus oli löytää ja videokuvata hylky uppoamisen 50-vuotismuistotilaisuuteen syyskuuksi 1991. Klenberg antoi tehtävän merivoimien komentajalle amiraali Visalle, joka määräsi silloisen Merivoimien Esikunnan teknillisen suunnittelutoimiston hoitamaan asiaa. Merigeologinen ryhmä teki silloin lähistöllä töitä ja sille annettiin aluksi viikko aikaa löytää Ilmarinen. Mittausalustana käytettiin merivartioston vartioalus Viimaa (päällikkönä Veikko Loukola). Työn tekemisessä käytettiin puhtaasti merivoimien etsintäkalustoa ja henkilöitä. Ilmarinen paikallistettiin ja löydettiin ensimmäisenä työpäivänä. Lopuksi pyydettiin vartiolaiva Tursasta katsomaan (ja optisesti varmistamaan) kohdetta ROV:lla, koska sellaista ei silloin Viimassa ollut käytettävissä. Panssarilaiva Ilmarisen löytyminen oli siis merivoimien ja merivartioston yhteisprojektin tulos (merivoimien kalusto ja ammattitaitoiset ihmiset, merivartioston laiva ja ammattitaitoinen merenkulkuhenkilöstö). Hylky on sukelluskiellossa.