Hindenburg

Olet tässä Etusivu  > Laiva  > GPS (0-50 m) >  Hindenburg
Helli hylkyjämme

Kansalaissodan raivotessa oli Suomen valkoinen hallitus esittänyt Saksalle pyynnön sotilaallista avusta. Tätä operaatiota varten perustettiin Saksan keisarikunnassa Itämeridivisioona ja operaatio suunniteltiin toteutettavaksi kolmessa vaiheessa: Ensimmäisenä suoritettaisiin Ahvenanmaan miehitys, yhteydet varmistettaisiin Saksaan ja lopulta maihinnousu Suomen etelärannikolla, josta aloitettaisiin hyökkäys Helsinkiin.

Ahvenanman miehitystä varten koottiin eskaaderi, joka koostui taistelulaivoista Westfalen ja Rheinland, raivaajista Steigerwald, Giffhorn ja Franken. Eskaaderiin kuului lisäksi miinanraivaaja M 90:n johtama kahdeksan muun aluksen miinalaivasto, torpedoveneet T55 ja T63, kuljetusrahtialukset ss Norden ja Wik sekä vain muutaman vuoden ikäinen upouusi jäänsärkijä SMS Hindenburg. Myöhemmin eskaaderiin liittyivät vielä miinanlaskija Nautilus, torpedoveneet T139, T143, T155 ja T160, sairaala-alus Viola sekä kuljetusrahtialukset Giessen, Adeline Hugo Stinnes, Westquarter ja Edwin Hunter. Ahvenanmaan miehitysjoukoiksi oli nimetty Jääkäripataljoona no 14, joka koostui noin tuhannesta kevyesti aseistetusta saksalaisjääkäristä.

Maaliskuun 5. päivänä 1918 saksalainen eskaaderi kohtasi Eckerön edustalla siellä jo olevan ruotsalaisen laivastoeskaaderin. Lisäksi Ahvenanmaalle oli jo noussut maihin ruotsalainen viitisensataa miestä käsittävä pataljoona. Ruotsalaisen eskaaderin päällikön kanssa käydyn lyhyen neuvottelun jälkeen saksalaiset nousivat enemmittä esteittä maihin Ahvenanmaalla.

Maaliskuun 9. päivänä SMS Hindenburg oli saanut saattotehtävän raivata väylä vapaaseen veteen rahtilaivalle. Paluumatkalla Eckeröön ajoi SMS Hindenburg jäähän tarttuneeseen ajomiinaan ja upposi viidessä minuutissa. Kolme miestä kuoli välittömästi ja lisäksi viisi haavoittui räjähdyksessä. SMS Hindenburgin tuho oli raskas menetys saksalaiselle eskaaderille, koska se oli ainut käytettävissä oleva isompi jäänmurtaja.

SMS Hindenburgin hylky löydettiin kesällä 1995, jonka jälkeen vuosittaisten sukelluslupien määrä alukseen on Saksan ulkoministeriön vetoomuksesta rajoitettu, koska saksalaiset pitävät hylkyä sankarihautana.

Hylky on erittäin hyvin säilynyt ja aluksessa on runsaasti esineistöä koskemattomana tallella. Aluksen laivakello on nostettu ja se on Maarianhaminen merenkulkumuseossa nähtänä. Silti tämäkään alus ei ole välttänyt ryöstelyä; kesällä 2002 mm hylystä hävisi ruori.


Tekstin laatija Jukka Sulku

Lähdeluokittelu: GPS (0-50 m), Laiva
Tyyppi: jäänmurtaja
Uponnut: 9.3.1918
Sijainti: Ahvenanmaa, Eckerö


Lähdetiedot:
  • J.Sulkun hylkykortisto
  • Vrak och Sjöolyckor runt Åland genom tiderna. Marcus Lindholm: Maarianhamina 2003

HYLKYTIEDOT


Koordinaatit 60° 09.187' N , 19° 28.695' E WGS84

Paikannustarkkuus: GPS (0-50 m)
Materiaali teräs
Tyyppi jäänmurtaja
Kotipaikka Stettin, Saksa
Uppoamisaika 9.3.1918
Uppoamispaikka Ahvenanmaa, Eckerö

Pituus 51 m
Leveys 13 m
Asento pystyssä, keula hieman syvemmällä
Minimisyvyys 37 m
Kunto ehjä, keula räjähtänyt miinaanajossa

Pohjan syvyys 34-47m
Pohjan laatu muta
Näkyvyys loistava

Muuta Hylyssä jonkin verran irtonaisia köysiä, joita syytä varoa. Hylky makaa loivassa tasaisessa rinteessä ja on helppo löytää kaiulla. Sukelluskohteena yksi Suomen hienoimmista hylyistä. Hylyssä jäljellä mm telegrammit, pentterissä astiat telineissään jne. Ruori varastettu syksyllä 2002; asiasta tehty rikosilmoitus.

Laatijat Jukka Sulku