Harald Haarfaager

Bergeniläinen n. 70 metriä pitkä alus oli tulossa Samarangin kaupungista Jaavalta Port Saidin ja Gibraltarin kautta Turkuun sokerilasti mukanaan. Kapteeni B. Nilssonin komennossa pysähdyttiin myös Kööpenhaminassa. Nilssonin mukana laivalla oli myös hänen nuori vaimonsa. Sateisessa ja sumuisessa syyskuun aamuyössä oletetun Utön edustalla päätettiin nostaa luotsilippu ja jäädä odottamaan luotsia. Ennenkuin ankkuri ehdittiin laskea rymisteli laiva Nätegrundin karille ja upposi nopeasti viettävälle pohjalle 35-45 metrin syvyyteen. Sijainti oli siis laskettu väärin. Upotessa laivan höyrykattila räjähti ja rikkoi keskilaivaa pahasti. Miehistö ehti siirtyä pelastusveneisiin ennen aluksen uppoamista ja pelastautua pian paikalle saapuneeseen luotsikutteriin. Laivan mukana menetettiin sokeri, jonka silloinen arvo oli 787 400 markkaa.

Vuosisadan alussa kypäräsukeltajat tekivät joitakin pelastussukelluksia tähän kaksimastoiseen kuunaritakiloituun hylkyyn.

Uudelleen 1249 brt:n hylky paikallistettiin vasta vuonna 1977. Hylky on kolmena kappaleena. Fokkamaston etupuolinen keulan osa lepää pohjassa oikein päin ja repeämäkohdassa on sikinsokin erilaista metalliromua ja puuparruja. Ankkuripeli on nähtävissä. Isomaston takaa irronnut perä on pohjassa vasemmalla kyljellään osittain mutaan hautautuneena. Peräsinkoneisto on nähtävissä kannelta ja myös nelilapainen potkuri on esillä. Pisin yhtenäinen osa laivaa on puolittain ylösalaisin ja osin pohjamutaan uponneena. Mastot ovat katkenneet ja näkyvät hylyn alta. Keskilaivan sisätiloihin on pääsy rungon oikealta sivulta, mutta hylyn romahdustodennäköisyys on suuri.

Yksi aluksen kookkaista ankkureista on nostettu Saaristomeren Kansallispuiston opastuskeskuksen Sinisimpukan pihalle Kasnäsiin.