Dagmar

DAGMAR

Seppo Salonen 18.9.1999

Mäntyluoto Oy:n höyrylaiva Dagmar lähti Merikarvian Trollssista iltapäivällä marraskuun 1. päivänä vuonna 1917 kohti Mäntyluotoa täydessä halkolastissa. Laiva oli pieni, Saksassa rakennettu, 45 metrin pituinen ja kantavuudeltaan 105 rekisteritonnia. Kapteeni Toivo Lehtinen käyskenteli laivan kannella ja pani merkille muutamia korjattavia kohteita. Niitähän aina riittää, varsinkin kun laiva oli jo viisikymmenvuotias. Kylmä lounaistuuli ja kova merenkäynti pakottivat kapteenin keskeyttämään enemmän tarkastelun ja palaamaan ruorihytin lämpimään suojaan.

Matka sujui sivuvastaisessa tuulessa hitaasti mutta varmasti aina Kaijakarille asti, joka ohitettiin kello 17.43. Hieman aikaisemmin oli alkanut rankka vesisade, joka hämärtyvässä illassa välillä hävitti rannikon kokonaan näkyvistä. Dagmar käännettiin kohti Mäntyluotoa ja kymmenen minuuttia myöhemmin nostettiin ylös luotsilippu ja vauhtia hidastettiin. Luotsia ei kuitenkaan kuulunut eikä näkynyt.

Hieman kuuden jälkeen ilma selkiytyi hieman ja huomattiin, että laiva oli lähellä Reposaaren rantaa. Ruori käännettiin heti tiukasti oikealle. Minuuttia myöhemmin laiva törmäsi saaren eteläkärjessä olevalle Nuottakarin matalikolle. Kone laitettiin heti käymään taaksepäin, mutta se ei auttanut. Kova tuuli ja merenkäynti työnsivät laivan ryskyen takaisin matalikolle. Pohjalevyjen niittisaumat antoivat pian periksi ja konemestari riensi ylös ohjaushyttiin kertomaan, että konehuoneen turkkilevyt olivat vedenpeittämiä. Sitten hän palasi takaisin pysäyttämään koneen ja päästi höyrypannusta höyryä ulos.

Kapteeni määräsi antamaan hätämerkkejä höyrypillillä ja luotaamaan veden syvyyden laivan ympäriltä. Luotauksen tulos oli 4 metriä, eli vettä oli metrin verran enemmän kuin laivan syväys tyhjänä. Kohtalokas metrin lisäys tuli lastista. Vähän jälkeen kello 19 tuli haaksirikkoisen lähelle hinaajat Räfsö I ja Mars. Korkean merenkäynnin takia ei Mars päässyt lähelle, mutta Räfsö I tuli aivan haaksirikkoisen vierelle. Merenkäynti oli liian ankara jotta Dagmarin irroitusta olisi voinut yrittää, joten päätettiin siirtää miehistö hinaajaan lukuunottamatta kapteenia ja perämiestä. He viettivät yön laivassa, joka tuulen ja merenkäynnin voimasta ruhjoutui yhä pahemmin karikossa. Yön aikana ruumat täyttyivät vedellä ja aamun koittaessa löi meri jo kokonaan laivan yli. Kapteeni ja perämies haettiin aamupäivällä turvaan haaksirikkoiselta laivalta.

Muutama päivä myöhemmin oli laivan peräosa vajonnut veden alle ja halkolasti purkautui ruumasta ja ajelehti pitkin merta, josta saarten asukkaat niitä keräilivät talteen. Laivasta pelastettiin irtaimistoa niin paljon kuin kyettiin. Seuraavien päivien aikana Dagmar ajautui hieman enemmän rantaa kohden ja vajosi lopulta kokonaan pinnan alle.

Dagmar jäi lopulta hylyksi. Talven aikana jäiden peittämä laiva purettiin Hacklin Oy:n toimesta. Hylystä pelastettiin höyrykone, vinssit, ankkuri, kettinki, sekä muuta sekalaista laivatarviketta. Yli seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin, kun Mäntyluodosta Reposaarelle ruopattiin uutta vesijohtouraa, osui ruoppaajan tielle laivan höyrykattila. Ruosteinen kattila siirrettiin ns. vanhan aallonmurtajan viereen, jossa se vieläkin on osittain pinnanpäällä nähtävänä.