Brita Dan

Tanskalainen Brita Dan oli saapumassa Raumalle tyhjänä lastaamaan sellua, kun se kovassa myrskyssä 7.11.64 klo 06.05 sai pohjakosketuksen Santkarin ulkopuolella. Laiva oli pitkään odotellut luotsia, kun sen perä yllättäin iskeytyi vedenalaiseen kariin niin, että alus meni ohjauskyvyttömäksi. Klo 06.20 konehuone alkoi täyttyä vedellä ja kone pysähtyi. Molemmat ankkurit laskettiin ja lähetettiin hätäsanoma. Klo 10.45 oli keula jo selvästi kohonnut ja miehistö alkoi siirtyä saapuneisiin pelastusaluksiin. Kapteeni ja 9 miestä jäivät vielä laivaan. Klo 12.00 laiva alkoi kallistua voimakkaasti ja puoli yhdeltä laivassa olleet joutuivat veden varaan. RV-22 ja luotsikutteri ryhtyivät pelastamaan miehiä vedestä. Kaikkia ei kuitenkaan saatu pelastetuksi vaan laivan mukana vaipuivat 24- ja 33-vuotiaat matruusit sekä 50-vuotias moottorimies.

Keväällä 1965 Hollming oy nosti hylyn pinnan tuntumaan jossa vasta 3 vuotta vanhasta laivasta purettiin käyttökelpoiset osat. Nosto- ja purkuoperaation yhteydessä alus myös räjäytettiin, jolloin se katkesi ”prykän” juuresta. Myös hyttirakenteiden sisustat purettiin niin perusteellisesti, että hylyn sisään voi hyvällä näkyvyydellä sukeltaa.

Brita Dan’in tarina Seppo Salosen kuvaamana:

BRITA DANIN DRAMAATTINEN HAAKSIRIKKO RAUMAN EDUSTALLA

Tanskalaisen varustamon Rederiet J. Lauritzenin omistama moottorilaiva Brita Dan lähti Norresundbystä Tanskasta tyhjänä hakemaan selluloosalastia Raumalta. Laivan kapteeni, Poul Fredskild, oli Brita Danin päällikkönä vasta neljättä päivää, mutta yhtiön muilla aluksilla hän oli käynyt Raumalla jo useita kertoja. Brita Dan oli 3065 brt:n alus, tuon ajan keskikokoinen rahtilaiva, jossa oli neljä ruumaa ja kansirakennus laivan peräosassa. Laivan pääkone oli teholtaan 3250 hv.

Rauman edustalle laiva saapui myöhään perjantai-iltana, 6. marraskuuta 1964. Tuuli oli tuolloin erittäin voimakas, noin 9 boforia ja puhalsi luoteesta. Meri kävi Selkämerelle tyypilliseen tapaan erittäin korkeana ja aallot olivat jyrkkiä. Kapteeni saapui komentosillalle kello 23 ja tervehti sillalla olevia. Hän halusi olla paikalla kun Kylmäpihlajan luotsi saapuisi laivaan ja luotsaisi aluksen Rauman satamaan. Laiva sivuutti Rauman matalan valopoijun lauantaina kello 01:00 ja kulki noin 3 1/2 mailin päähän Kylmäpihlajan majakasta odottamaan luotsin saapumista.

Laivalta annettiin useaan kertaan valomerkkejä luotsin saamiseksi, mutta vastausta ei saatu. Kapteeni arveli että luotsiasemalta ei varmaankaan havaittu minkäänlaisia merkkejä huonon sään takia. Merenkäyntikin oli niin ankaraa, että luotsiveneen lähettäminen ulos oli epätodennäköistä. Kapteeni päätti odottaa aamun valkenemista. Brita Danin keula käännettiin ulos avomerelle ja laiva ajettiin hiljaisella vauhdilla 15 mailin päähän. Aamuyöllä kello neljän aikaan laivan keula käännettiin takaisin kohti Kylmäpihlajaa. Brita Dan lähestyi sisääntuloväylän suuta hiljaisella nopeudella kapteenin tarkkaillessa säännöllisesti tutkan kuvaruutua.

Kello kuuden aikoihin aamulla, laivan saavuttua Kylmäpihlajan läheisyyteen, kutsuttiin morsemerkein luotsia. Vastausta ei kuulunut. Samalla huomattiin, tutkalla suuntimalla, että laiva oli ajautunut myrskyn takia liiaksi etelään. Kapteeni määräsi korjaavan kurssin luoteeseen. Viisi minuuttia sen jälkeen komentosillalla olevat tunsivat laivan vavahtavan ankarasti, laivan vauhti hidastui ja hetkeä myöhemmin pysähtyi. Kapteenin otsalle kihosi kylmä hiki, Brita Dan oli karilla. Laivan runko jysähteli matalikolla pahaenteisesti.

Hetken kuluttua tapahtuneesta ryntäsi konepäällikkö sillalle ja ilmoitti, että konehuoneeseen tulvii runsaasti vettä ja pääkoneen öljypohja on rikki. Kapteeni määräsi koneen pysäytettäväksi ja yliperämiehen selvittämään laivan vuototilanteen. Samanaikaisesti määrättiin eräs matruusi herättämään miehistö, jos he eivät vielä olleet havahtuneet karilleajon aiheuttamaan rytinään. Vuototilanne oli pian selvitetty, nelostankkiin virtasi runsaasti vettä ja muissakin tankeissa oli vuotoja. Apukoneet toimivat onneksi moitteettomasti ja sähköllä toimivat tyhjennyspumput saatiin käyntiin. Tilanne oli kuitenkin erittäin huolestuttava, vedenpinta konehuoneessa ja tankeissa nousi pumppaamisesta huolimatta edelleen uhkaavasti.

Pääkoneen rikkoutuneesta öljypohjasta piittaamatta päätettiin se käynnistää uudelleen, jotta saataisiin laiva pois karilta syvempään veteen miehistön evakuointia varten. Laiva ei kuitenkaan irronnut karilta vaikka konetta käytettiin täysin kierroksin. Kello 6:30 vedenpinta konehuoneessa oli jo niin korkealla, että pääkone pysähtyi lopullisesti. Konemiehistö joutui poistumaan konehuoneesta. Onneksi luonnonvoimat tarjosivat apuaan, sillä hetken kuluttua suuri aalto tarttui laivaan ja irrotti sen karikosta. Brita Dan ajautui vähän matkan päähän karikosta ja kummatkin keula-ankkurit kyettiin laskemaan. Ankkurit tarttuivat heti pohjan kivikkoon tukevasti ja laiva pysähtyi paikalleen keulan kääntyessä tuuleen. Vuodon johdosta laiva alkoi kallistumaan pikkuhiljaa vasemmalle kyljelleen.

Hätäviesti Kylmäpihlajan luotsiasemalle ja meripelastuskeskukseen lähetettiin samoihin aikoihin kun pääkone pysähtyi. Luotsiasemalta lähti välittömästi lumipyryn piiskaamalle myrskyävälle merelle luotsikutteri L-30 ja Pirskerin merivartioasemalta Luvialta partiovene RV-22. Aamupäivän aikana suoritettiin vaarallinen ja pitkään kestänyt miehistön pelastusoperaatio, jossa henkensä kaupalla niin pelastajat kuin pelastettavat joutuivat ponnistelemaan äärirajoillansa. Osa miehistöstä pelastettiin laivan pelastuslautoilla ja paapuurin puoleisella pelastusveneellä.

Pelastustöiden aikana Brita Dan vajosi perä edellä yhä syvemmälle mereen ja kallistui yhä enemmän vasemmalle kyljelleen, kunnes se oli jo venekantta myöden veden alla. Kun laivalla oli enää kymmenen miestä jäljellä, pääsi pelastusvene karkaaman pelastajien käsistä. Oikeanpuoleista venettä ei enää voitu laskea veteen, koska kallistuma oli liian suuri. Miehet sinnittelivät laivalla viimeiseen asti. Mutta kun kallistuma rajusti lisääntyi 45 asteeseen he joutuivat hyppäämään hyiseen mereen josta pelastusalukset heidät poimivat turvaan. Pian tämän jälkeen alus kaatui kokonaan ja upposi.

Pelastusalusten radiokeskustelun perusteella selvisi, että kaikki oli todennäköisesti poimittu turvaan. Raskaasti lastatut veneet lähtivät vaivalloisesti kohti Rauman satamaa, jonne ne saapuivat iltapäivällä. Vasta maissa selvisi, että kolme miehistöön kuuluvaa, konemies ja kaksi matruusia, oli edelleen kateissa. Pelastetuista kolme joutui sairaalaan, koska he olivat nielleet öljyä, loput vietiin saunan ja vaatteiden vaihdon jälkeen hotelliin toipumaan dramaattisesta kokemuksesta.

Kadonneista miehistön jäsenistä konemiehen ruumis löytyi seuraavana päivänä maihin ajautuneena. Toinen matruuseista oli nähty hieman ennen laivan kaatumista tajuttomana ruorihytissä ja toinen oli hukkunut ilmeisesti laivasta hypätessään.

Brita Dan upposi suhteellisen matalalle ja sitä yritettiin myöhemmin pelastaa, mutta pelastustöiden yhteydessä laivan runko katkesi ja kovan onnen alus jätettiin merenpohjaan hylyksi.

Laiva on ollut siitä lähtien suosittu sukelluskohde. Alueella on useimmiten hyvä näkyvyys. Hylky makaa vasemmalla kyljellään ja hyttirakenteet ovat suhteellisen hyvässä kunnossa, tosin komentosilta on hävinnyt tai purettu pois. Laivan sisälle on suhteellisen helppo sukeltaa. Aluksen asento tekee sukelluksesta melko vaativan, vaikka syvyyttä ei olekaan kovin paljon. Pohja on noin 16 metrissä. Laivan sisätiloissa majailee runsaasti kaloja, jotka ovat ilmeisen hyvin tottuneet sukeltajien vierailuihin. Keskilaiva on hajonnut sekalaiseksi romukasaksi ja keulaosa on ehjä mutta kääntynyt ylösalaisin. Laivan peräosassa, näkyy pohjalevyissä suuria painaumia ja halkeamia jotka ovat haaksirikon aiheuttamia.

Seppo Salonen 10.8.2000