Betty H

Olet tässä Etusivu  > Laiva  > erittäin karkea >  Betty H

VAARA VAANII SAATTUEESSA. BETTY H:n TUHO AHVENANMERELLÄ.

HACKLININ KOLMAS HÖYRYLAIVA
Werner Hacklinin ensimmäisen höyrylaivan Birgitin tuhoutumisen jälkeen vuonna 1915, hän keskittyi laivanvarustustoimissaan liki 15 vuoden ajan purjealusten varustamiseen. 1930-luvun taitteessa, lamakauden alla hän kuitenkin muiden mukana keskittyi höyryalusten hankintaan. Ensimmäinen hankinta oli Otto H, vuonna 1931. Seuraavana vuonna hän hankki omistukseensa höyrylaiva Betty H:n.

Hacklin löysi Englannista Essexiläisen laivanvarustajan Alfred Smithin omistaman suhteellisen iäkkään, mutta hyväkuntoisen, höyrylaiva Kirktownin. Tämä tramppi siirtyi 16.3.1932 Suomen Lontoon varakonsulin Ilmari Väänäsen vahvistaman kauppakirjan mukaan Porin Laiva Oy:n omistukseen 2350 punnan hinnalla.

Höyrylaiva sai uudeksi nimekseen Betty H, Werner Hacklinin vaimon Elisabethin mukaan. Laiva oli rakennettu teräksestä limisaumaan Whitbyssä Englannissa vuonna 1902. Aluksen pituus oli 94.7 metriä, leveys 13.4 metriä ja ruuman korkeus 6 metriä, mitattuna kölistä pääkanteen. Bruttovetomäärä 2478 rekisteritonnia ja nettovetomäärä 1391 rekisteritonnia. Höyrylaivaa kuljetti eteenpäin 1120 hevosvoiman trippeli höyrykone jonka lähteenä oli kaksi tuliputkihöyrykattilaa.

Tarpeellisten korjausten ja miehistön värväämisen jälkeen laiva höyrysi Suomeen saman vuoden toukokuussa. Seuraavat kymmenen vuotta höyrylaiva harjoitti tuon ajan tyypillistä liikennöintiä, eli vieden Suomesta pääasiassa puutavaraa ja tuoden paluulastina hiiltä ja sekalaista kappaletavaraa.

TORPEDO OSUI LAIVAAN
Höyrylaiva Betty H:n viimeisin matka alkoi jatkosodan aikana vuoden 1942 loppupuoliskolla Kotkasta. Laivaan oli lastattu täysi lasti Outokummun kaivokselta louhittua rikkikiisua, eli kuparimalmia. Matka määräsatamaan Oskarshamniin alkoi torstaina lokakuun 22 päivänä kello 15:45. Miehistö käsitti luettelon mukaan yhteensä 23 henkilöä. Matka jatkui ilman mitään erikoista mainittavaa ja laiva saapui Degerbyn kohdalle, jossa ankkuroitiin 25 p:nä lokakuuta kello 16.30 odottamaan sotilasviranomaisten määräyksiä matkan jatkamisesta.

Lokakuun 26 p:nä kello 7.30 kapteeni Ceder sai määräyksen jatkaa matkaa Nyhamnin luotsiasemalle. Betty H lähti heti matkalle luotsin johdolla ja saapui määrätylle paikalle kello 9.50 jonne luotsi jätettiin. Laivasaattue järjestäytyi heti ja matka aloitettiin kello 10.00 merivoimien neljän saattajan, Uisko, Louhi, Aura ja VH1 suojaamana. Betty H oli saamansa määräyksen mukaan saattueessa ensimmäisenä suojattavista aluksista. Saattueeseen kuului neljä muutakin höyrylaivaa: Henry John, Monsun, Corona ja Grundsee.

Aluksen pelastusveneet olivat valmiina uloskäännettyinä, pelastuslautat paikoillaan kannella ja tähystäjät paikoillaan. Aluksen päällystöstä olivat vartiovuorollaan komentosillalla päällikkö merikapteeni Ceder ja toinen perämies Johansson sekä konehuoneessa ensimmäinen konemestari Anttila.

Lokakuun 26 p:nä aluksen ollessa noin 10 meripeninkulman suuntimassa 246 astetta Nyhamnin majakasta ilmoitti tähystäjänä toimiva matruusi Ajoviita kello 11.10 toiselle perämiehelle, että aluksen oikealla puolella meressä on tulossa laivaa kohti kaksi torpedon rataa. Peräsin käännettiin heti jyrkästi vasemmalle, mutta tästä huolimatta toinen torpedo osui laivan peräosaan.

Tapahtui valtava räjähdys niin että aluksen peräosa alkoi heti painua mereen. Kapteeni Ceder kehotti miehistöä huutamalla heille menemään nopeasti pelastusveneisiin, mutta oikeanpuoleinen vene oli mennyt rikki ja toinen vene oli jo painumassa veden alle, alus oli nopeasti uppoamassa. Miehistön jäsenet hyppivät mereen päästäkseen pois uppoavan aluksen läheisyydestä. Tämä kaikki oli tapahtunut vähemmässä kuin yhden minuutin ajassa ja pian sen jälkeen tapahtui laivassa toinen valtava räjähdys, joka todennäköisesti johtui kattilain räjähtämisestä, ja alus katosi mereen.

Molemmat pelastuslautat jäivät pinnalle samoin kuin suuri määrä lankkuja ja aluksen muita puuosia. Osa miehistöstä pääsi uimalla lautoille ja osa pysytteli puuosien varassa. Saattoaluksista ryhtyi kaksi heti pelastamaan miehistöä ja kun kaikki oli saatu laivoihin todettiin, että aluksen miehistöstä puuttuivat ja olivat siis hukkuneet seuraavat: merikapteeni Ruben Ceder, kolmas konemestari Eero Vihtori Koskinen, matruusi Esko Honkavuori, matruusi Albin Reinhold Laitinen, kansipoika Åke Juselius, lämmittäjä Arvo Engström, lämmittäjä Erik Eino Sjögren, trimmari Väinö Sorjonen, emännöitsijä Margareta Eugenia Pettersson, keittäjä Matilda Karlsson ja messityttö Taimi Maria Jalonen.

Traagisesta tapahtumasta huolimatta jäljelle jäänyt saattue jatkoi matkaa Ruotsin aluevesirajalle, jossa saattuelaivat kääntyivät takaisin Suomeen. Sotalaivat ja pelastetut miehistön jäsenet saapuivat Maarianhaminaan samana päivänä kello 16.30. Räjähdyksessä loukkaantuneet toinen konemestari Lindell ja toinen perämies Johansson toimitettiin sairaalaan toisten miesten jäädessä yöksi kaupunkiin. Aluksen kansallisuustodistusta, päiväkirjoja ja muita papereita ei voitu pelastaa sen nopean uppoamisen takia.

SUKELLUSVENEEN TOIMINTA
Syksyn aikana lähetettiin Suomenlahden perukasta Kronstadtista kuudentoista sukellusveneen ryhmä merelle partiomatkalle. Eräs niistä oli SC-307 (Treska), jonka päällikkönä oli Momot ja partioalueena Ahvenanmeri. Sukellusvene oli 59 metriä pitkä, kuudella keulatorpedoputkella ja kymmenellä torpedolla varustettu vene. Miehistön koko oli 38 henkilöä ja laskettu partiointiaika merellä 40 vuorokautta. Sukellussyvyys 75 metriä.

Sukellusvene makasi passissa Nyhamnin edustalla ja sai näköyhteyden saattueeseen jossa oli viisi rahtilaivaa ja neljä saattajaa. Kello 11.10 vene oli ampuma-asemassa saattueen pohjoispuolella ja laukaisi kaksi torpedoa oikealla puolella olevien saattajien välistä. Toinen torpedo osui hl. Betty H:n perään ja raskaassa lastissa ollut alus upposi nopeasti. Saattuetta suojaamassa ollut lentokone hyökkäsi heti torpedovanoja vastaan ja pudotti syvyyspomminsa. Myös saattajat Uisko ja Louhi pudottivat vielä yhdeksän syvyyspommia. Sukellusvene vältti pommit ja myös paikalle tulleiden suomalaisten sukellusveneiden takaa-ajon.

SC-307 selviytyi takaisin tukikohtaan ilman vaurioita, eikä enää loppuvuoden aikana lähtenyt partiomatkalle. Saksalaisten merisotatoimien tiivistyttyä Suomenlahdella Neuvostoliittolaisten sukellusveneiden toiminta keskeytyi kokonaan vuodeksi 1943.

Sodan Suomea vastaan päätyttyä SC-307 teki kaksi tuloksetonta partiomatkaa vuoden 1944 aikana saksalaisia vastaan, sekä vuoden 1945 alussa vielä yhden tuloksettoman partiomatkan. Sodan päätyttyä vene riisuttiin ja lopulta romutettiin Kronstadtissa vuonna 1958-59. Veneen komentotorni päätyi muistomerkiksi sukellusvenekoulun pihalle.


Tekstin laatija Seppo Salonen

Lähdeluokittelu: erittäin karkea, Laiva
Tyyppi: höyryrahtilaiva
Uponnut: 26.10.1942
Sijainti: Ahvenanmeri, Nyhamn


Hylystä muualla:
Lähdetiedot:
  • Porin RO, poistettujen laivojen luettelo: Betty H:n asiapaperit ja meriselitys, Turun maakunta-arkisto
  • Meririntama, Per-Olof Ekman, WSOY, Juva 1983
  • Sukellusvenesotaa Itämerellä, Per-Olof Ekman, Merikustannus Oy, Karisto Oy:n kirjapaino Hämeenlinna 1986
  • Suomen Laivasto 1918-1968 II, Meriupseeriyhdistys, Otava 1968
  • Reposaaren Historia, Lähteenoja et.al., Helsinki 1942
  • Hacklin, sata vuotta satamassa, Ennekari Risto, Pori 1998
  • Seppo Salosen arkisto

HYLKYTIEDOT

Koordinaatit 59° 53.500' N , 19° 39.400' E WGS84 (Geo link)

Paikannustarkkuus: erittäin karkea
Materiaali
Tyyppi höyryrahtilaiva
Kotipaikka Pori
Rakennusvuosi 1902
Uppoamisaika 26.10.1942
Uppoamispaikka Ahvenanmeri, Nyhamn
Uppoamispaikka ,

Pituus 94,7
Leveys 13,4





KOHTEEN IHANNEOLOSUHTEET JA SÄÄENNUSTEET

Kerro millaisella kelillä kohteella kannattaa sukeltaa?



Auta sukellusretken suunnittelua jakamalla omat tuuliolosuhteita koskevat suosituksesi


Ennuste Ilmatieteen laitos

[Avaa ennuste]