S 5

Olet tässä Etusivu  > Laiva  > GPS (0-50 m) >  S 5

Liki 60-metrinen torpedovene Albatross valmistui Izhoran telakalta Kolpinosta vuonna 1902. Se sai myöhemmin valmistumisvuonnaan nimekseen Podvishni. Alus jäi venäläisiltä Helsingin Katajanokan laivastotukikohtaan vuoden 1918 aikana. Se kuului Suomen ensimmäiseen laivastoon yhdessä viiden muun S-luokan veneen kanssa. Tyyppinimi S juontaa juurensa venäläisten käyttämästä Sokol-luokasta (haukka).
Aluksen mitat: pituus 57,9 m, leveys 5,6 m, syväys 2,3 m, uppouma 240 tonnia. Koneena oli 3800 hv:n höyrykone, miehistönä kolme upseeria ja 50 miestä Aseistuksena oli 2 kpl 75mm tykkiä, 2 kpl kk (kiinteä lavetti),1 kpl kk (jalkaväkilavetti), 1 kpl 380mm torpedoputki (varmuudella vain S 2:een asennettiin 450:mm torpedoputki vuonna 1925).
S 5 oli kunnostettavana ja miehitettynä Helsingissä viimeistään marraskuussa 1918, mutta se ei ollut ajokunnossa ainakaan vielä 11.12.1918. Purjehduskausia olivat vuodet 1919,1920 ja 1921. Alus ei siis purjehtinut enää vuoden 1921 jälkeen. Tämä lienee ollut myös viimenen vuosi, jolloin se on ollut aseistettuna toimivilla tykeillä, sillä 75 mm:n tykit olivat talvisin maihin varastoituna.
Vuonna 1922 palautettiin sisaralukset S 3 ja S 4 Venäjälle Tarton rauhansopimuksen nojalla. Jäljellejääneistä (S 1, S 2, S 5) näyttää S 5 olleen koneiden osalta kaikkein huonokuntoisin. Vuonna 1924 päätettiin että kattiloita 2 ja 4 ei enää korjata. Sarjan aluksista S 2 upposi dramaattisesti Porin edustalla vuonna 1925. Tapauksessa kuoli koko 53-henkinen miehistö. Sen jälkeen päätettiin että S 1 ja S 5 eivät enää purjehdi.
22.2.1926 otetussa ilmavalokuvassa S 5 on vielä päällepäin ehjä, mutta tästä eteenpäin alkoi koneiden ja kattiloiden purku. Komea ja sulavalinjainen alus päätyi lopulta vihollisen hämäykseksi jätetyksi ankkuroiduksi maalialukseksi ja upposi koneettomana ja ilman aseistusta Pernajan Grundfjärdenillä.
S-torpedoveneiden tunnistus:
– S 1, S 4: Etumasto komentosillan edessä
– S 2, S 3, S 5: Etumasto komentosillan takana
– S 3: Radiohytti puuttuu viimeisen savupiipun edestä
– S 5: Etutykin ja komentosillan välissä oleva rakenne matalampi kuin S 2:ssa
– S 1, S 2 ja S 5 maalattu tummanharmaaksi 1921. Sitä ennen kaikki olivat vaaleanharmaita.

Museoviraston mukaan tämä hylky on S1. Aiemmin sitä luultiin S5:ksi, jota myös käytettiin maalialuksena.


Tekstin laatija Vaheri-Hyvärinen-Saari, Juha Joutsi

Lähdeluokittelu: GPS (0-50 m), Laiva
Tyyppi: torpedovene
Uponnut: 1944
Sijainti: Pernaja, Sävtektet
Muut nimet: S1, Våtskärin hylky


Lähdetiedot:
  • Sudostroenie-lehti no. 11/1982
  • Sota-Arkisto:Rannikkolaivueen päiväkäskyt 1918-1925
  • Sota-Arkisto:Rannikkopuolustuksen Esikunta
  • Sota-Arkisto:Laivaston Esikunta 1 ja 2
  • Sota-Arkisto:Puolustusministeriön Meriosasto 1 ja 2
  • Hylkyjä Suomenlilla ja Saaristomerellä, Vaheri-Hyvärinen-Saari, Karisto Oy, Hämeenlinna 1996
  • Leijonalippu merellä, Visa Auvinen, toimittanut Markku Haapio, Etelä-Suomen Kustannus Oy:n paino, Lieto 1980
  • Sukeltajan Maailma n:o 1/1995

HYLKYTIEDOT


Koordinaatit 60° 17.302' N , 26° 08.187' E WGS84
Paikannustarkkuus: GPS (0-50 m)
Materiaali teräs
Tyyppi torpedovene
Kotipaikka Helsinki
Uppoamisaika 1944
Uppoamispaikka Pernaja, Sävtektet

Pituus 57,9 m
Leveys 5,6 m
Asento Oikeinpäin, keula etelään.
Minimisyvyys Kannella keulassa 2 m, perässä 3 m.
Kunto Teräsrakenteisen torpedoveneen hylky on muodossaan, kansi ja väliseinät suurimmaksi osaksi hajalla ja romahtaneet. Takaosan kannella jäljellä tykkilavetti.

Pohjan syvyys 4-5 m
Pohjan laatu hiekka
Näkyvyys 3-5 m

Muuta Hylky on merkitty merikarttaan.

Laatijat Päivi Vaheri