Fortuna

Olet tässä Etusivu  > Laiva  > GPS (0-50 m) >  Fortuna

Kari Varjuksen upeasti laadittu lehtiartikkeli kertoo Fortunan tarinan seikkaperäisesti. Sen mukaan tämän tasasaumaisen laivan pituus oli 122 jalkaa (36,9 metriä) ja leveys 34 jalkaa (10,3 metriä). Lästiluvuksi ilmoitettiin peräti 386 lästiä eli noin 940 tonnia. Jos otetaan huomioon laivan köysi-, vesi- ja purjevarastojen tilantarve, noin 21 lästiä, jää lopulliseksi lästiluvuksi 365. Huomattavan suureksi erotuksen tekivät mm. kolme ankkuritouvia, joiden halkaisija oli 16 -18 tuumaa ja kunkin pituus 120 syltä.

Heti valmistuttuaan laiva joutui hetkiseksi Venäjän kruunun käyttöön ja sen myötä tarvike- ja miehistökuljetuksiin Suomenlahdelle. Tästä tehtävästä vapauduttuaan laiva asetettiin Teschen alunperin tarkoittamaan käyttöön sahatavaraliikenteeseen Atlantin rannikkosatamien ja Suomen välille. Vuodesta 1817 alkaen Fortunan päällikkönä toimi J. F. Enqvist. Hänen päällikkyydessään laiva rahtasi suolaa Espanjasta ja tuotti ilmeisen hyvin myös voittoa. Syksystä 1821 muodostui kuitenkin onnekkaan laivan viimeinen, kun sen 28-henkisestä miehistöstä seitsemän karkasi Cadizin satamassa ja Enqvist joutui purjehtimaan kotiin vajaalla työvoimalla.

Varustajaksi oli noussut seuraava sukupolvi: Carl Teschen poika Lorentz Henric Tesche. Hän lähetti Fortunan uudelle Cadizin matkalle seuraavana kesänä – jälleen noutamaan suolaa. Lähtö viivästyi kuitenkin niin, että paluumatkalle päästiin vasta syyskuussa. Se oli riskialtista fregattitakiloidulle alukselle, jollaisille syysmyrskyt olivat koituneet tuhoisiksi monta kertaa aikaisemminkin. Matka alkoi 8. syyskuuta, Englannin Dover ohitettiin 7. lokakuuta, nyt jo kovassa myrskyssä, Jyllannin pohjoiskärki ja Skagenin majakka sivuutettiin 11. lokakuuta ja Tanskan salmiin tultiin 14. lokakuuta. Täällä laiva ja miehistö saivat karanteeniin määrättyinä odotella neljä päivää matkan jatkumista. Toiset neljä päivää purjeet riippuivat värähtämättä tyynessä säässä, eikä ankkuria kannattanut nostaa. Vasta 23. päivänä päästiin hinaajan avustamana liikkeelle. Gotlannin itäranta nähtiin isonmaston huipusta 1. marraskuuta ja silloin käännyttiin itään kohti Viron rannikkoa. Vielä saman päivän yönä nähtiin valonkajo Dagerortin majakasta Hiidenmaan länsikärjestä.

Sunnuntaiaamuna 3. marraskuuta nähtiin suoraan edessä Orrengrundin pooki ja klo. 10.00 aikoihin saatiin kyytiin myös luotsi. Tuuli oli kova ja se yltyi kaiken aikaa samalla, kun ohjattiin sisään pitkin väylää Enighetsgrundetin länsipuolitse. Myrsky pieksi vasten kasvoja ja sade vaikeutti näkyvyyttä entisestään. Yllättäen nähtiin Hudön itäinen reimari suunnassa, jossa sen ei pitänyt olla. Kun näkyvyys oli menetetty, ei kurssia oltu kyetty korjaamaan riittävästi vaan virta oli vienyt laivan pois väylältä. Kun tämä ymmärrettiin oltiinkin jo kiinni karikossa. Laiva pyörähti puoli kierrosta runkonsa varassa ja nyt kyettiin yrittämään irrottautumista purjeitten avulla. Samalla ammuttiin avunpyynnöksi laukauksia laivan neljällä 70 mm:n kanuunalla. Kaksi miestä lähetettiin jollalla hakemaan apua Svartholman linnoituksesta ja muu miehistö ryhtyi pumppaamaan sisään tulvivaa vettä.

Puoli yhden aikaan päivällä apujoukkoja saapui ja suolaa alettiin purkaa yli laidan. Iso- ja mesaanimasto päätettiin katkaista ja pudottaa mereen. Iltapäivällä viiden aikoihin kansi oli jo veden alla, mutta purjeitten, köysien ja muun arvotavaran pelastamiseksi paikalle tulleisiin aluksiin tehtiin vielä kovasti töitä. Muita suurempi aalto pyyhkäisi kuitenkin jo hylyksi muuttuneen Fortunan yli ja käänsi sitä jälleen 180 astetta. Laiva irtosi kiveltä ja upposi saman tien. Köydet ja purjeet menivät laivan mukana, pinnalla kelluva mesaani- ja isomasto korjattiin myöhemmin talteen. Koko miehistö pelastui ja sään laannuttua hylystä pystyttiin vielä köysin, koukuin ja naara-ankkurein nostamaan jonkin verran irtaimistoa. Enqvist itse valvoi purjeiden kuivattamista Loviisan kaupungin rantamakasiineissa.

Hylky löytyi vuonna 1965 Svartholman linnakesaaren edustalta 13-20 metrin syvyydessä. Sen keula on sortunut noin kahden metrin matkalta, mutta esim. ankkuripeli on edelleen paikoillaan. Fortunan keulan kaljuuna on mitä ilmeisimmin ollut ensin eteen, sitten ylöspäin kaartuvaa, 1700-luvun sotalaivoistakin tuttua tyyppiä ja sitä on saattanut koristaa keulakuva. Jos hylyn keula olisi ehjä se todennäköisesti paljastaisi laivanrakentajien haparoivan pyrkimyksen muotoilla keula hiukan aiempaa terävämmäksi. Pyöreä, suorastaan tylppä keula oltiin nimittäin vähitellen ymmärtämässä matkantekoa haittaavaksi yksityiskohdaksi. Fortunan pystyssä olevan keularangan poikkileikkausmitat ovat 40 x 100 cm. Sen korkeus on noin 6 metriä. Perä on romahtanut ja osia siitä näyttää puuttuvan kokonaan.


Tekstin laatija Vaheri-Hyvärinen-Saari

Lähdeluokittelu: GPS (0-50 m), Laiva
Tyyppi: fregatti
Uponnut: 3.11.1822
Sijainti: Loviisa, Hudofjärden


Lähdetiedot:
  • Hylkyjä Suomenlilla ja Saaristomerellä, Vaheri-Hyvärinen-Saari, Karisto 1996
  • Navigator-lehti n:o 7-8/1983

HYLKYTIEDOT


Koordinaatit 60° 21.521' N , 26° 18.632' E WGS84
Paikannustarkkuus: GPS (0-50 m)
Materiaali tammi
Tyyppi fregatti
Uppoamisaika 3.11.1822
Uppoamispaikka Loviisa, Hudofjärden

Pituus 35 m
Leveys 8 m, korkeus 6 m
Asento keulasuunta 340 astetta
Minimisyvyys peräranka 9 m
Kunto melko ehjä puufregatti.

Pohjan syvyys 16 m
Pohjan laatu savi/muta
Näkyvyys 3-5 m, pöllyävää

Muuta hylyn ulkopuolelta löytyy neitsyitä ja plokeja

Laatijat Naufragium Praedator yksityisarkisto, 31.7.1988